Tarkenna hakuasi

Antti Erkkilä (antti.erkkila@uef.fi)

MAKUTANO tutkimushanke: ’Etämetsänomistus Tansaniassa: konfliktien sovittelu metsähallinon uutena haasteena’, Suomen Akatemian ja ulkoministeriön yhteisrahoitteinen kehitystutkimuksen ohjelma, 2019-2023.

UEF EDUCase globaali pilotointi: ympäristöyhteistyön koulutustehtävät Suomessa, Tansaniassa ja Ugandassa, 2022, 2023.

ALL-YOUTH tutkimushanke: ’Kaikki nuoret haluavat määrätä elämästään’, Strategisen tutkimuksen neuvoston (STN) rahoittama hanke, 2018-2022.

’Väestönmuutos ja keskisen Pohjois-Namibian sosioekologisten järjestelmien uusiutumiskyky’, Koneen Säätiön rahoittama tutkimushanke, 2012-2017.

Tutkija, erikoissuunnittelija, assistentti (energiapuu- ja turvetuotanto), metsätieteellinen tiedekunta, Joensuun yliopisto, 1984-1994, 1997-2005.

Metsä- ja ympäristöalan erityisasiantuntija, Suomen Nairobin suurlähetystö, Kenia, 2005-2010.

Metsäneuvonantaja Namibian metsähallituksessa, ulkoministeriö, 1994-1996.

Lyhytaikaisia asiantuntijatehtäviä: Eswatini, Kamputsea, Kazakstan, Kenia, Lesotho, Malawi, Marokko, Namibia, Sambia, Senegal, Tansania ja Uganda (1986-2016). Ammatillisia kenttämatkoja: Intia (1982), Meksiko, Guatemala ja Honduras (1984), Etelä-Afrikka (1996, 2004), Uganda (2006, 2007), Ruanda (2010), Tansania (2018, 2019), Namibia (1990, 1993, 1994-1996, 2002, 2005, 2012, 2014, 2015, 2019), Kamerun (2023).

Metsäalan harjoittelu: Kanada (Pacific Forest Research Centre, Brittiläinen Columbia, 1983; Tšekkoslovakia, (Faculty of Forestry, Brno, 1981); Irlanti (Forestry and Wildlife Service, 1979).

Responsive Natural Resources Governance, ympäristöpolitiikan tutkimusryhmän jäsen.

Heidi Toivanen (heidi.toivanen@uef.fi)

Väitöskirjatutkimuksessani Actualizing Religious Agency in Finnish Life Course Contexts tarkastelen uskonnollista toimijuutta suomalaisessa elämänkulussa ja sen muutosta sukupolvien välillä.

Tutkimuskohteet:

Uskonnollinen toimijuus

Uskonnolliset elämäkerrat

Muuttuva uskonnollisuus

Perheet ja uskonto

Nuoret ja rippikoulu

Ikäihmiset ja elämän merkityksellisyys

Kati Tervo-Niemelä (kati.tervo-niemela@uef.fi)

Kati Tervo-Niemelä (aiemmin Niemelä; synt. 1972 Seinäjoella) toimii käytännöllisen teologian professorina Itä-Suomen yliopistossa. Aiemmin hän on työskennellyt kirkkososiologian ma. professorina 2015-2017 ja yliopistonlehtorina Helsingin yliopistossa 2012-2017. Tervo-Niemelän tutkimusalaa ovat käytännöllinen teologia, kirkkososiologia ja uskonnonpedagogiikka. Tervo-Niemelä on väitellyt vuonna 1999 aiheesta Miksi teologiksi? Teologiseen tiedekuntaan pyrkineiden uranvalintamotiivit ja ammatillinen suuntautuminen. Dosentuurin Tervo-Niemelä on saanut vuonna 2002 Helsingin yliopistosta. Ennen Helsingin yliopiston palvelukseen siirtymistä Tervo-Niemelä on toiminut Kirkon tutkimuskeskuksen tutkijana vuosina 2000–2012.

Kati Tervo-Niemelän keskeisiä tutkimusaiheita ovat 1) papin ammatin kehitys ja ammattiin suuntautuminen ja pappien työhyvinvointi, 2) uskonnollisuus ja elämänkaari, 3) kirkon jäsenyys ja kirkosta eroaminen, 4) nuoret ja uskonto, 5) uskonnolliset rituaalit ja 5) uskonto ja media. Tervo-Niemelä on julkaissut aktiivisesti niin kotimaisissa kuin ulkomaisissa julkaisuissa. Kati Tervo-Niemelän julkaisuja ovat muun muassa monografiat Hyvä rippikoulu, Rippikoulusta aikuisuuteen; Vieraantunut vai pettynyt? Kirkosta eroamisen syyt Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa; Uskonko niin kuin opetan? Seurakuntatyöntekijä uskon ja elämän ristipaineessa sekä Does confirmation training really matter? Tervo-Niemelä on myös toimittanut useita kokoomateoksia sekä julkaissut noin 30 vertaisarvioitua tieteellistä artikkelia tieteellisissä aikakauslehdissä, noin 50 vertaisarvioitua artikkelia muissa julkaisuissa ja lukuisan määrän muita artikkeleita.

Kati harrastaa ultrajuoksua poluilla, vaeltamista, hiihtämistä ja ulkoilua.

Katja Lötjönen (katja.lotjonen@uef.fi)

Toimin tutkijana tutkimushankkeessa Ryhmienvälisiä suhteita ja paikallisia kohtaamisia – Maahanmuuttajataustaisten ja suomalaisten nuorten mielikuvia toisistaan, elämästään ja tulevaisuudestaan monikulttuurisessa Savossa. Lisäksi työstän väitöskirjatutkimustani nuorten yhteiskuntaluokkiin ja toimijuuteensa liittyvistä arkikäsityksistä. Opetan myös osa-aikaisesti sosiaalipsykologian oppiaineessa.

Tutkimuksellisesti mielenkiintoni kohteena ovat erilaiset eriarvoisuuteen ja nuoriin liittyvät teemat nuorten omasta näkökulmasta tarkasteltuna siten, miten nuoret itse käsittävät yheiskuntaa ja millainen yhteys näillä käsityksillä on siihen, kuinka he hahmottavat mahdollisuuksiaan ja vaihtoehtojaan omassa elämässään. Menetelmällisesti olen kiinnostunut monimenetelmällisestä tutkimuksesta ja erityisesti sen integroivasta otteesta.

Pedagogisesti olen kiinnostunut kehittämään monimuotoista opetusta erityisesti verkkoympäristössä siten, että se tukee mielekästä oppimista eri taustoista tuleville opiskelijoille. Myös monipuolisempien arviointimenetelmien kehittäminen verkko-opetuksessa on yksi keskeisistä kiinnostuksen kohteistani.

Osallistava terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen (PROMEQ)

PROMEQissa terveyden ja hyvinvoinnin eriarvoisuus nähdään liittyvän yksilöllisten tekijöiden lisäksi kulttuurisiin ja yhteiskunnallisiin tekijöihin sekä näiden väliseen vuorovaikutukseen. Yleisenä viitekehyksenä toimii WHO:n määritelmä elämänlaadusta ihmisten terveyden ja fyysisen toimintakyvyn, kognition, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin sekä aineellisten elinolojen, palvelujen saatavuuden ja muiden ympäristötekijöiden kokonaisuutena. Keskeinen oletus PROMEQissa on, että näihin voimavaroihin vaikuttamalla voidaan parantaa ihmisten kykyä muuttaa toimintaansa ja elämäntilannettaan niin, että terveys ja hyvinvointi kohentuvat. Hankkeen tavoitteena on kehittää ja testata interventio- ja kokeiluasetelmissa vaikuttavia menetelmiä erityisesti näiden neljän tutkimuksen kohteena olevan ryhmän hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen, ja käyttää sosiaalista markkinointia tukemaan myönteisiä muutoksia heidän elintavoissaan ja elämänlaadussaan. Nämä neljä kohderyhmää ovat 1) koulutuksen ja työelämän ulkopuolella olevat nuoret, 2) pitkäaikaistyöttömät, 3) juuri oleskeluluvan saaneet maahanmuuttajat ja 4) paljon sekä sosiaali- että terveyspalveluita tarvitsevat kotona asuvat ikäihmiset. Lisäksi tavoitteena on integroida sosiaali- ja terveyspalvelut tiiviimmin osaksi hyvinvoinnin ja terveyden edistämistoimien kokonaisuutta ja julkisen, yksityisen ja vapaaehtoisen sektorin yhteistyötä. Vaikka kohderyhmiksi on valittu edellä mainitut ryhmät, tulokset antavat pohjan hyvinvointia ja terveyttä kokonaisvaltaisesti lähestyvän väestötason toimintamallin kehittämiseen.

Sinikka Selin (sinikka.selin@uef.fi)

Nuorten kaupunkikarjalaiset identiteetit -tutkimukseni käsittelee karjalaisiksi itsensä kokevien nuorten ja nuorten aikuisten omakuvia sekä heidän karjalaisuuteen liittyvää toimintaa. Tutkimus on osa Maria Lähteenmäen johtamaa Urbaani karjalaisuus -hanketta.

Yhteiskunnan kiihtyvä muutos ei ole vähentänyt ihmisten tarvetta tuntea yhteenkuuluvuutta muiden kanssa. Yhteenkuuluvuus voi kiinnittää henkilön johonkin tiettyyn alueeseen tai kulttuuriin, kuten karjalaisuuteen. Tutkimuksen lähtökohtana on nuorten omat määrittelyt karjalaisuudesta. Tutkimuskysymyksiä ovat, millaiseksi kaupunkimaisissa yhteisöissä elävät 15–35-vuotiaat mieltävät karjalaisuuden ja mitä karjalaisuus merkitsee heille. Lisäksi tutkitaan nuorten toimintaa järjestöissä ja sosiaalisen median kanavissa.

Tutkimuksessa keskeiset lähdeaineistot muodostuvat Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran (SKS) kanssa toteutetun ”Karjalaiset perinteet, muistaminen ja arki 2000-luvulla” -keruusta sekä karjalaisnuorten järjestöjen jäseniin suunnatuista kyselyistä ja haastatteluista. Lisäksi tutkimuksessa hyödynnetään sosiaalisen median (Facebook, Instagram) sisältöjä. Perinteen uusintamisen lisäksi nuoret ja nuoret aikuiset ovat avainasemassa kulttuurin uudelleenmuotoutumisessa, ja tutkimus pyrkii tavoittamaan etenkin karjalaisuuden uusia ilmenemismuotoja.