Luterilaiset maskuliinisuudet 1517–1937

Hanke kartoittaa sitä, millä tavoin maskuliinisuuteen liittyvät ihanteet, odotukset ja normit ovat näyttäytyneet, muokkautuneet ja muuttuneet reformaatiosta 1900-luvun alkuvuosikymmeniin. Erityisen kiinnostuksen kohteena on selvittää, millainen merkitys uskonnolla, tarkemmin ottaen luterilaisuudella, on ollut suomalaisen mieheyden ja maskuliinisuuksien muotoutumisessa. Tarkastelu aloitetaan luterilaisuuden alkujuurilta Saksasta, Martin Lutherin ja aikalaisreformaattorien ajattelusta, josta katse siirretään Suomen kontekstiin 1600–1900-lukujen osalta. Tarkastelun kohteena hankkeessa ovat sekä vuosisadat ylittävät, pysyväisluonteiset konstruktiot mieheydestä että aikaan ja tiettyyn kontekstiin liittyvät erityispiirteet. Hanke keskittyy yhtäältä siihen, miten yhteiskunnallisesti aikanaan hyvin vaikutusvaltaiset toimijat, kuten papit, professorit ja poliitikot rakensivat sekä omaa mieheyttään että loivat yleisiä normeja, odotuksia ja ihanteita maskuliinisuuden suhteen. Toisaalta hankkeessa tarkastellaan myös sitä, millä tavoin aiemmassa historiantutkimuksessa vähemmälle huomiolle jääneet toimijat, esimerkiksi yhteiskunnallisesti ja/tai teologisesti orientoituneet maallikot ovat vastaavasti tuottaneet luterilaista maskuliinisuutta omissa teksteissään.

Hanke koostuu neljästä osahankkeesta. 1500-luvun osalta TM Tapio Leinonen tutkii yhtäältä Martin Lutherin teologiassa esiintyviä maskuliinisuuskäsityksiä ja toisaalta Lutheria luterilaisen miehen mallina varhaisten reformaattorien biografioissa. Hankkeen johtaja, TT, dos. Sini Mikkola tarkastelee sopivan ja sopimattoman mieheyden rakentamista 1500-luvun (nais)maallikkoteologien teksteissä. FT, dos. Miia Kuhan osahankkeessa tutkitaan papiston maskuliinisuuteen liittyneitä käsityksiä, normeja ja odotuksia suhteessa avioliittoon, perheeseen ja puolisoon 1600- ja 1700-luvun Suomen ja laajemmin Ruotsin valtakunnan kontekstissa. TM, väitöskirjatutkija Hanna Pöyry selvittää, millaista ihanteellista luterilaista maskuliinisuutta suomen- ja ruotsinkieliset pietistilehdet sekä kristillinen lastenkirjallisuus loivat 1830–1840-lukujen Suomessa. Sini Mikkola kurkottaa vielä 1800–1900-lukujen taitteeseen selvittämällä sitä, miten suomalaisessa kontekstissa erityisen merkittävinä pidetyt reformaatioajan toimijat Martin Luther ja Mikael Agricola on esitetty ihannemaskuliinisuuden edustajina 1800-luvun jälkipuoliskon ja 1900-luvun alkupuolen suomalaisissa biografioissa.