Karjalainen näkökulma kansanmusiikkiin Suomessa

Karjalainen näkökulma kansanmusiikkiin Suomessa
Karjalan kieli on vakavasti uhanalainen kotoperäinen vähemmistökieli. Ainakin tuhannen vuoden ajan sitä on puhuttu ja puhutaan yhä nykyisen Suomen ja Venäjän alueilla, ja nykytilanteessa Suomella on ratkaisevan tärkeä rooli perintöarvoiltaan rikkaan karjalankielisen kulttuurin säilyttämisessä ja kehittämisessä. Karjalan kielen puhujat ovat merkittävän kokoinen kieliyhteisö, jonka ylläpitäminen on Suomen monikulttuurisuuden ja kulttuuriperinnön kannalta arvokasta. Suomen valtio ei kuitenkaan ole myöntänyt kielelle ja kulttuurille lain suomia perusoikeuksia tai tukea. Viime aikoina ovat näkyvästi nousseet esiin puheenvuorot karjalaisen kulttuurin asemasta ja Suomessa asuvien karjalaisten oikeudesta karjalaiseen kulttuuriin ja karjalan kieleen.
Useat Suomessa asuvat karjalaiset ovat aktivoituneet opiskelemaan karjalan kieltä ja perustamaan omankielisiä kulttuuriryhmiä. Voidaan jopa puhua nousevasta karjalaisuusliikkeestä. Yleisemmällä tasolla on kysymys karjalaisuuden ja suomalaisuuden suhteista, omistajuuksista, karjalaisista perinteistä sekä karjalankielisestä musiikista on tieteellisestikin mielenkiintoinen. Kysymys on paitsi karjalan kielen tulevaisuuden kannalta keskeinen, myös keskeistä koko suomenkielisen kulttuurin kentän kannalta.
Karjalaisuuden ja suomalaisuuden suhteet ja niistä muodostetut käsitykset ovat keskeisesti niin nykykansanmusiikin, sekä yleisemminkin perinteeseen, muinaisuuteen tai Kalevalaan viittaavan musiikin, taiteen, kirjallisuuden ja sekä kulttuuritoiminnan taustalla. Tavoitteenamme tässä hankkeessa on ottaa tarkastelun keskiöön yksi osa tästä kokonaisuudesta eli tarkastella karjalaisuuteen liittyviä identiteettikeskusteluja ennen kaikkea karjalankielisten kannalta sekä keskittyä kansanmusiikin kentälle sijoittuviin tekijöihin ja musiikkiin.
Hankkeessa dokumentoimme käynnissä olevaa karjalaisen ja karjalankielisen toiminnan vilkastumista, analysoimme viimeaikaisia karjalaisuuteen liittyviä identiteettikeskusteluja sekä pohdimme niitä merkityksiä, joita omankielisen musiikin tekemisen taustalla on. Keskeiset tutkimuskysymykset liittyvät ajankohtaiseen karjalankielisen musiikkitoiminnan vilkastumiseen ja uudenlaiseen karjalaisuuden määrittelyyn etnisenä karjalaisuutena. Ketkä tekevät karjalankielistä musiikkia ja mitkä ovat heidän motiivinsa sen taustalla? Miten muusikot mieltävät itsensä osaksi karjalaisuuteen liittyviä viimeaikaisia identiteettikeskusteluja?
Tässä hankkeessa pohditaan musiikin avulla rakentuvia ja neuvoteltuja käsityksiä karjalaisuudesta. Tutkimme myös muusikoiden henkilökohtaista suhdetta vähemmistökysymyksiin ja kielen elvytykseen. Millaisen toimijuuden kautta muusikot rakentavat karjalaista identiteettiään? Tutkimushankkeessa tarkastelemme toimijuutta kysymällä, mihin kaikkiin tasoihin karjalaisen musiikin parissa toimivien toimijuus liittyy ja miten nämä erilaiset toimijuudet limittyvät toisiinsa. Miten Karjala-kuvastoa käytetään musiikillisissa yhteyksissä ja muodostaako se jatkumon aiemmalle Karjala-kuvaston käytölle esimerkiksi kansallisissa yhteyksissä?
Hankkeemme teoreettisen taustan muodostavat kulttuurisen musiikintutkimuksen piirissä syntyneet ajatukset siitä, että musiikkia voidaan tarkastella poliittisena ilmiönä, osana yhteiskuntaa. Musiikin avulla luodaan ja heijastetaan ihmisten välisiä valtasuhteita, mutta myös neuvotellaan niistä. Musiikki on tehokas identiteettien rakentamisen väline, jossa kulttuurista erityisyyttä voidaan tuoda esiin, mutta myös herättää yhteisöllisyyttä.
Yhteiskunnallinen asema vaikuttaa ihmisyksilön musiikillisen toiminnan mahdollisuuksiin ja siihen, kenen näkemys musiikkikulttuurissa kuuluu. Musiikista voidaan tarkastella erontekojen rakentamista ihmisryhmien välillä ja musiikkia itsessään voidaan tarkastella vallan ja sen  kyseenalaistamisen kenttänä.
Hankkeessa kootaan yhteen ja analysoidaan karjalaiseen identiteettiin liittyviä viimeaikaisia keskusteluja sekä dokumentoidaan ja tutkitaan karjalankielistä musiikkitoimintaa Suomessa. Hankkeessa pohditaan myös omistajuuteen liittyviä kysymyksiä ja tuotetaan opetusaineistoa karjalaisesta musiikista ja perinteestä. Hanke julkaisee kuusi tutkimusartikkelia tieteellisissä kokoomateoksissa ja -lehdissä sekä järjestää kansallisen seminaarin, jossa käsitellään karjalaisuudelle annettuja merkityksiä kansanmusiikissa.