Kohti relationaalista, monisuuntaista dialogia muistipolitiikasta monimuotoisessa suomalaisessa yhteiskunnassa

Euroopassa käytävä sota vaikuttaa syvästi Suomen väestöön muokaten sitä, miten ihmiset tulkitsevat historiaa – erityisesti sotamuistoja – ja miten he asemoivat itsensä monimuotoisessa yhteiskunnassa. Tämä hanke tarkastelee, millaisia merkityksiä Venäjältä ja Ukrainasta muuttaneet liittävät toisen maailmansodan muistoihin Venäjän käydessä sotaa Ukrainaa vastaan sekä laajempien ”muistisotien” kontekstissa Venäjän ja lännen välillä.

Kysymme, miten yhteiskunnallista integraatiota, vuoropuhelua ja yhteenkuuluvuutta voidaan vahvistaa näissä olosuhteissa. Täytyykö tulijoiden ”maahanmuuttaa historiaan” omaksumalla suomalaiset valtavirtakertomukset, vai edellyttääkö monimuotoistuva yhteiskunta muutoksia Suomen muistipolitiikkaan? Miten ukrainalaiset ja venäläiset maahanmuuttajat voivat rakentaa keskinäistä yhteiseloa Suomessa? Miten toisen maailmansodan kuvat muuttuvat nykyisen konfliktin seurauksena, ja voidaanko historiallista muistia koskevia dialogisia ja demokraattisia suhteita vahvistaa?

Näiden kysymysten tarkastelemiseksi hanke yhdistää tutkimukselliset ja toiminnalliset lähestymistavat. Siihen sisältyy pitkäkestoista kenttätyötä venäjänkielisten ja ukrainalaisten osallistujaryhmien kanssa: vierailuja suomalaisiin muistipaikkoihin sekä fasilitoituja dialogeja Erätauko‑säätiön menetelmää käyttäen. Tämän lähestymistavan avulla me 1) kehitämme uutta tutkimusperustaista menetelmää menneisyyttä koskevaan vuoropuheluun; 2) keräämme ainutlaatuista aineistoa; ja 3) tutkimme, miten maahanmuuttajat asemoivat itsensä suhteessa lähtömaidensa ja Suomen muistikulttuureihin.