Ajokortin tuolla puolen? – Elämäkerrallinen ja toiminnallinen tutkimus ikämiesten autolla ajamisen loppumisesta ja siihen liittyvän elämänmuutoksen tukemisesta

Hankkeemme tavoitteena on tuottaa uutta tietoa iäkkäiden miesten kokemuksista liittyen ajokortin menettämiseen ja autolla ajamisen lopettamiseen ja löytää uudenlaisia keinoja, joiden avulla iäkkäitä miehiä voidaan tukea tässä merkittävässä elämänmuutoksessa. Tutkimuksen teoreettiset lähtökohdat nojaavat narratiiviseen ja sosiaalipedagogiseen gerontologiaan, sekä hegemonisen maskuliinisuuden teoriaan, jotka tarjoavat moniäänisen ja puhuttelevan viitekehyksen vähän tutkittuun, mutta yhteiskunnallisesti ja inhimillisesti tärkeään aiheeseen.

Tutkimuksen aikana pyritään vastaamaan seuraaviin tutkimuskysymyksiin:

1. Millaista mediakuvastoa sanomalehdet tuottavat iäkkäiden miesten autoilusta ja sen lopettamisesta?
2. Miten iäkkäät miehet neuvottelevat hegemonisista maskuliinisuuksista entisinä kuljettajina?
3. Millaisia merkityksiä autoiluhistoria ja autolla ajamisen loppuminen saa iäkkäiden miesten elämäntarinoissa?
4. Millaiset narratiiviset käytännöt voisivat tukea ikämiehiä autolla ajamisen loppumisen prosessissa?

Hankkeen kahdessa ensimmäisessä vaiheessa kerätään empiiristä aineistoa ikääntyviin miesautoilijoihin liittyvästä sanomalehtikuvastosta sekä ajamisen lopettaneiden ikämiesten elämäkerrallisista haastatteluista. Hankkeen kolmannessa ja viimeisessä vaiheessa toteutetaan toiminnallisia työpajoja entisten ikämiesautoilijoiden ja heidän parissaan työskentelevien ammattilaisten kanssa.

Tieteellisten julkaisujen lisäksi hankkeen lopputuotoksena syntyy tutkimuksen tuloksiin pohjautuva kuvitettu teos, jota ikääntyvien parissa työskentelevät ammattilaiset, läheiset ja entiset autoilijat itse voivat hyödyntää ottaakseen puheeksi autoilusta luopumiseen liittyviä merkityksiä ja etsiessään keinoja siihen liittyvien kielteisten kokemusten käsittelemiseksi.

Hankkeen työryhmässä yhdistyy monitieteinen sosiaali- ja kulttuurigerontologian, sosiaalipedagogiikan ja sosiaali- ja terveysjohtamisen asiantuntemus, joka täydentyy nykytaitelijan kyvyllä luoda visuaalisia narratiiveja arkisten käytäntöjen ja ammatillisten kohtaamisten tueksi.