Elä merkityksellisesti – Kohti ikääntyvien eksistentiaalista hyvinvointia

Ikääntyvien eksistentiaalinen hyvinvointi

Ikääntyvien määrä on ennen näkemättömässä kasvussa eikä nuoremmat sukupolvet tunne riittävästi ikääntyneiden eksistentiaalisia tarpeita tai kokemuksia elämän merkityksestä. Lisäksi koronaepidemian vuoksi ikääntyvien eksistentiaalinen hyvinvointi on vuoden 2020 aikana ollut haastettuna entistä enemmän. Määrällisen ja laadullisen aineiston kautta hankkeessa pureudutaan näihin ajankohtaisiin kysymyksiin ikääntyvien (80+) elämän merkityksen kokemuksista.

Hankkeen yhteiskunnallinen merkittävyys on moninainen. Hanke tuottaa ainutlaatuista tietoa asuinympäristön vaikutuksesta merkityksen kokemukseen: Vahvistaako kotona asuminen merkityksellisyyden kokemusta? Onko tehostetun palveluasumisen ja merkityksellisyyden horjumisen välillä yhteyttä? Onko itäsuomalaisten elämä merkityksellisempää kuin eteläsuomalaisten? Maakunnallisia näkökulmia ei suomalaisessa tutkimuksessa ole aikaisemmin näin laajasti selvitetty. Tulosten vaikuttavuus ulottuu hoivapoliittiseen päätöksentekoon: Jos kotona asuminen tukee eksistentiaalista hyvinvointia, tulisi huomiota kiinnittää palveluasumisen ongelmakohtiin. Toisaalta saamme tietoomme myös kotona asumisen ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin haasteista, jolloin ikääntyvän elämänlaatua on mahdollista parantaa.

Hankkeessa tarkastellaan myös ikääntyvien kokemia merkityksen kriisejä. Uutiset ovat tuoneet tietoisuutemme muun muassa ikääntyneiden yksinäisyyden kokemukset. Lisäksi kevään 2020 koronaepidemian ensimmäinen aalto vahvisti ikääntyneiden eristyneisyyttä, kun arjen kanssakäymisen rajoitukset kohdentuivat erityisesti 70-vuotta täyttäneisiin. Koronan myötä yhteiskunnan ”online”-toiminnot yleistyivät nopeasti: Selvittämättä kuitenkin jäi, miten ikääntyvät pysyvät mukana uusien teknologisten keinojen käyttöönotossa. Voiko teknologiasta olla tukea ikääntyvän arjessa silloin, kuin muut kontaktit ovat rajoitettuja? Hanke tuottaa tieto siitä, miten ikääntuneet kokevat arjen osallisuuden ja ihmissuhdeverkostonsa sekä ajatuksen teknologiasta yhteydenpitovälineenä. Olennaista on, että tuotamme osaltaan tietoa korona-ajan vaikutuksesta ikääntyneiden arkeen ja ihmissuhteisiin.

Hanke tarkastelee ikääntyvien uskonnollisuutta ja henkisyyttä eksistentiaalisen merkityksellisyyden näkökulmasta. Tämän lähestymisen etu on se, että se ole sitoutunut mihinkään uskonnolliseen tunnustuskuntaan. Tällaista tutkimuksellista lähtökohtaa ei ole aikaisemmin käytetty, kun on tarkasteltu ikääntyvien suomalaisten maailmankuvaa. Hanke tuottaa uutta tietoa siitä, mitkä tekijät ovat ikääntyneille henkisesti tärkeitä ja mikä on uskonnon rooli merkityslähteenä. Koska aikaisemmat tutkimukset osoittavat, että uskonnolliset ja henkiset kamppailut ovat vahvasti linkittyneitä merkityksen kriiseihin, on olennaista tietää, miten ikääntyneet kokevat nämä asiat elämässään. Tuloksista hyötyvät laajasti sekä paikallisseurakunnat että sielunhoitajat, mutta tieto on erittäin keskeistä terveydenhuollolle, jossa tavoitellaan ikääntyvän kokonaisvaltaista hoivaan ja hyvinvointia.

Tutkimuksellisesti hankkeen ansiona voidaan pitää Sources of Meaning and Meaning in Life Questionnaire (SoMe) -mittariston kääntämistä ja validointia suomalaiseen käyttöön. Tämä uskontopsykologian mittaristo on laajasti käytössä muissa Pohjoismaissa ja Euroopassa, mutta suomalaista käännöstä mittaristolle ei vielä ole. SoMe:n käyttöönotto Suomessa vahvistaa liittymistä pohjoismaiseen ja eurooppalaiseen keskusteluun elämän merkityksestä.

Hankkeen yhteiskunnallisena vaikuttavuutena voidaan pitää syvällisen tiedon synnyttämistä siitä, mikä on ikääntyvälle ihmiselle merkityksellistä. Vain tuntemalla, tunnistamalla ja ymmärtämällä yksilön merkitysjärjestelmää syvällisesti, on mahdollista rakentaa yhteiskuntaa ja palvelujärjestelmää ikääntyneiden eksistentiaalisen hyvinvoinnin tukemiseksi.