Kuljeskelua metsissä. Metsän ja ihmisen väliset suhteet suullisen kansanperinteen arkistodiversiteetissä

Tutkimushankkeessa kuljeskellaan metsissä: suullisen kansanperinteen metsissä, mielen metsissä sekä erilaisissa konkreettisissa metsissä. Tutkin hankkeessani ensisijaisesti tieteen mutta myös taiteen keinoin ihmisen ja luonnonympäristöjen suhteita. Tutkin myös sitä, miten metsä tarkoittaa kansanrunoudessa ja muussa suullisessa perinteessä ja millaisia ruumiillisia kokemuksia ja merkityksiä se kantaa. Kuljeskelupaikkoinani ovat suullisen perinteen arkistoidut aineistot 1500-luvulta 1900-luvulle, kirjoitettu muistelukerronta 2000-luvulta, meitä ympäröivät metsiksi ymmärretyt luonnonympäristöt sekä mielikuvien metsät. Lähestymistapani on ruumiinfenomenologinen, mutta pohdin metsissä kuljeskelua myös posthumanistisesta, postkolonialistisesta ja mentaliteettihistoriallisesta näkökulmasta: miten ihminen kuvaa suhdettaan metsiin, soihin tai vesistöihin? Miten tätä suhdetta kuvataan, miten siinä kommunikoidaan? Aineistoissa asetutaan usein myös toiseuksiin: aineistot puhuvat vaikkapa metsän tai järven suulla. Mitä ne sanovat? Entä millaista metsää kannamme mielikuvissamme? Vaikka kaikki kielellinen kulttuuri on ihmisen tuottamaa, voi kielellisistä, alkuaan suullisista ja myöhemmin tekstuaalistetuista aineistoista lukea ihmisen ruumiillista kokemusta sekä suhtautumista muuhun elolliseen ja elottomaan ympäristöön ja rajatussa mielessä myös näiden entiteettien suhdetta ihmiseen. Viime kädessä siis sitä, miten ihminen on näiden ajatellut itseensä suhtautuvan ja miten tätä katsovan. Tämä on uusi näkökulma siinä tilanteessa, jossa ihmisen on välttämätöntä alkaa suhtautua elinympäristöihinsä ja muihin lajeihin näiden näkökulman huomioiden.