Maahanmuutto ja ylirajainen arki Suomen ja Venäjän välisellä rajalla niukkuuden aikakaudella

Tutkimuksen teoreettiset lähtökohdat paikantuvat maahanmuuttotutkimuksen, transnationaalisuuden, hyvinvointivaltion, arjen ja maaseutututkimuksen viitekehysten leikkauskohtaan. Suomalainen hyvinvointivaltio on ollut purkamis- ja onttoutumisprosessien alla 1990-luvulta alkaen, niukkudeen politiikka (austerity) on ollut vallitseva ajattelutapa suomalaisessa yhteiskuntapoliittisessa keskustelussa ja samalla myös julkisen vallan toiminnassa: julkista sektoria on pyritty karsimaan, supistamaan ja keskittämään. Hyvinvointivaltion perusta – laaja julkinen sektori – on ollut säästötoimenpiteiden ja keskittämisen kohteena. Tällä kaikella on ollut vaikutuksensa yksilöiden ja yhteisöjen arkeen ja arkielämään. Säästöpolitiikka johtaa sosiaalipalvelujen yleiseen heikkenemiseen ja niiden alueelliseen keskittymiseen (katso myös metodologinen urbanismi Tedre & Pöllänen 2016). Niukkuuden politiikka on heikentänyt yksilöiden oikeuksia työmarkkinoilla, koulutuksessa ja sosiaalisessa hyvinvoinnissa.

Niukkuuden politiikka ja heikkenevä hyvinvointivaltiopolitiikka on ollut viimeisten 25 vuoden ajan vallalla oleva toimintatapa useimmissa (länsi)maissa, ja niin myös Suomessa. Samaan aikaan muuttoliike on kasvanut Suomessa ja siitä on tullut osa jokapäiväistä arkea. Tässä tutkimuksessa kysytään, kuinka niukkuuden ajan politiikka ja hyvinvointivaltion onttoutuminen vaikuttavat (venäläisten) maahanmuuttajien transnationaaliin arkielämään Suomen ja Venäjän raja-alueella, Pohjois-Karjalassa. Lisäksi hankkeessa tarkastellaan paikallisyhteisöjen ja raja-alueiden maahanmuuttajien vuorovaikutusta tavoitteena selvittää, kuinka jokapäiväinen naapuruus rakennetaan Pohjois-Karjalan maaseudun raja-alueella.