Päivittäiset jumalanpalvelukset itäisessä kristikunnassa

Tutkimusryhmämme tavoitteena on tutkia pääsääntöisesti päivittäisiä liturgisia (ei-eukaristisia) jumalanpalveluksia itäisessä kristikunnassa. Kotipaikkamme on Itä-Suomen yliopiston teologian osasto, mutta ryhmässämme on jäseniä myös eri eurooppalaisista ja pohjoisamerikkalaisista instituutioista. Vuoteen 2024 asti tutkimusryhmän kotipaikkana oli Oslon yliopiston teologinen tiedekunta, ja sen työskentely alkoi jo vuonna 2017 otsikolla “Konstantinopolin hymnografinen perinne”. Toimintaamme kuuluu säännöllisiä tutkijoiden esitelmätapaamisia, akateemisia konferensseja ja työpajoja sekä yhteisten tutkimusprojektien luomista.

Ryhmämme johtaja on yliopistonlehtori Damaskinos Olkinuora (UEF), ja johtoryhmään kuuluvat myös professori emeritus Stig Frøyshov (Oslon yliopisto) ja Alexander Andreev (sihteeri, Oslon yliopisto).

Vaikka läntisissä kirkkokunnissa nykyään päivittäisiä jumalanpalveluksia (ns. hetkipalveluksia) toimitetaan harvoin luostarien ulkopuolella, olivat erityisesti myöhäisantiikissa ja keskiajalla hetkipalvelukset kaikissa jumalanpalvelusyhteisöissä keskeisemmässä roolissa kuin eukaristiset ehtoollisjumalanpalvelukset. Kyseessä ei ollut marginaalinen, luostareihin keskittynyt ilmiö, kuten nykyään usein ortodoksisessakin kirkossa, vaan keskeinen osa jokaisen seurakunnan toimintaa.

Tutkimusintressimme keskittyvät seuraavien aihealueiden ympärille:

1. Jerusalemin tuntipalvelusperinteen kehittyminen ja leviäminen muiden paikalliskirkkojen alueelle, mukaan lukien Konstantinopolin kirkko. Jerusalemin Ylösnousemuksen katedraalin palvelusperinnettä noudatettiin laajalti eri kirkoissa ja luostareissa Jerusalemin paikalliskirkon alueella, mutta 400-luvulta alkaen Kaukasuksen alueen kirkot (erityisesti Armenia ja Georgia) omaksuivat Jerusalemin jumalanpalvelusperinteen: seuraavina vuosisatoina heitä seurasivat Antiokian, Aleksandrian ja Konstantinopolin patriarkaatit. 800–900-luvuilta alkaen Jerusalemin jumalanpalvelusperinteestä tuli dominoiva koko bysanttilaisessa maailmassa.
2. Hymnografisten perinteiden syntyminen ja kehittyminen. Keskitymme erityisesti sellaisiin traditioihin, joita ei ole juurikaan tutkittu, kuten varhainen säemuotoinen kata stikhon –hymnografia. Tämä hymnirunous oli melko suosittua ensimmäisellä vuosisadalla, mutta sen käyttö pääasiassa lakkasi seuraavalle vuosisadalle siirryttäessä. Vuonna 2019 tutkimusryhmämme järjesti aiheeseen liittyvän kansainvälisen konferenssin, jonka esitelmät ovat tällä hetkellä julkaisussa kokoelmateoksena.