Toimeentulotuki ehkäisevän lastensuojelun välineenä
Mitä enemmän kunnassa on sosiaalisissa riskitilanteissa eläviä kansalaisia (kuten työttömiä, matalasti koulutettuja ja epävakaissa perherakenteissa eläviä), sitä enemmän siellä on myös tarvetta sosiaalihuollon etuuksille ja palveluille kuten toimeentulotuelle ja lastensuojelulle. Tässä mielessä sosiaalihuollon kysyntä heijastelee kunnan asukkaiden yksilöllisiä elämäntilanteita.
Toisaalta kansainvälisissä tutkimuksissa on osoitettu, että sosiaalihuollon avulla voidaan puskuroida sosiaalisten riskien negatiivisia vaikutuksia. Esimerkiksi perheiden materiaalisen tuen on todettu vähentävän köyhyyden vaikutusta lastensuojelun kysyntään. Olemme alustavassa analyysissa todenneet, että kunnallinen toimeentulotuki näyttäisi olevan käänteisessä suhteessa joihinkin sosiaalisiin riskeihin. Se puskuroi esimerkiksi köyhyyden vaikutusta lastensuojelun tarpeeseen. Silti kunnat hyödyntävät kunnallista toimeentulotukea kovin eri tavalla. Joissakin kunnissa täydentävän toimeentulotuen saajien osuus perustoimeentulotuen saajista on 10 prosenttia ja toisissa kunnissa osuus saattaa olla yli 30 prosenttia. Tässä mielessä sosiaalihuollon palvelujen käyttö ei siis palaudu yksinomaan kunnassa asuvien perheiden yksilölliseen tilanteeseen vaan myös kunnassa tehtyihin sosiaalihuoltoa koskeviin tietoisiin tai tiedostamattomiin valintoihin.
Tässä tutkimuksessa tarkastellaan kunnallisen toimeentulotuen yhteyttä lastensuojelun kysyntään. Lastensuojelun kysyntä riippuu toki olennaisesti riskitilanteissa elävien kuntalaisten määrästä, mutta kunta saattaa voida vaikuttaa lastensuojelun kysyntään myös kunnallisen toimeentulotuen käytännöillään. Oletamme, että kunnan tekemillä toimeentulotukea koskevilla valinnoilla on yhteys lastensuojelun kysyntään. Tilastollisen analyysin avulla tutkimme, puskuroiko panostus kunnalliseen toimeentulotukeen lastensuojelun kysyntää. Toiseksi yritämme sosiaalityön ammattilaisten haastatteluiden avulla tavoittaa tilastollisen vaihtelun taustalla olevia tekijöitä. Kysymme, millaisia selityksiä ja perusteluita ammattilaiset antavat kunnallisen toimeentulotuen ja lastensuojelun yhteydelle. Samalla tutkimme myös toimeentulotuen ja lastensuojelun väliseen yhteyteen liittyviä hyviä käytäntöjä ja toiminnallisia haasteita. Kolmanneksi toteutamme ns. Policy Lab -prosessin, jossa törmäytetään tutkimustietoa ja sosiaalityön käytäntöjä maakunnallisen tason sote-organisaatiossa. Tuloksena syntyy tutkimukseen perustuvia ja käytännössä koeteltuja suosituksia siitä, miten kunnallista toimeentulotukea voidaan käyttää ehkäisevän lastensuojelun välineenä.
