Kuljeskelua metsissä. Metsän ja ihmisen väliset suhteet suullisen kansanperinteen arkistodiversiteetissä
Rahoittajat
Johtajat
Tutkimushankkeessa kuljeskellaan metsissä: suullisen kansanperinteen metsissä, mielen metsissä sekä erilaisissa konkreettisissa metsissä. Tutkin hankkeessani ensisijaisesti tieteen mutta myös taiteen keinoin ihmisen ja luonnonympäristöjen suhteita. Tutkin myös sitä, miten metsä tarkoittaa kansanrunoudessa ja muussa suullisessa perinteessä ja millaisia ruumiillisia kokemuksia ja merkityksiä se kantaa. Kuljeskelupaikkoinani ovat suullisen perinteen arkistoidut aineistot 1500-luvulta 1900-luvulle, kirjoitettu muistelukerronta 2000-luvulta, meitä ympäröivät metsiksi ymmärretyt luonnonympäristöt sekä mielikuvien metsät. Lähestymistapani on ruumiinfenomenologinen, mutta pohdin metsissä kuljeskelua myös posthumanistisesta, postkolonialistisesta ja mentaliteettihistoriallisesta näkökulmasta: miten ihminen kuvaa suhdettaan metsiin, soihin tai vesistöihin? Miten tätä suhdetta kuvataan, miten siinä kommunikoidaan? Aineistoissa asetutaan usein myös toiseuksiin: aineistot puhuvat vaikkapa metsän tai järven suulla. Mitä ne sanovat? Entä millaista metsää kannamme mielikuvissamme? Vaikka kaikki kielellinen kulttuuri on ihmisen tuottamaa, voi kielellisistä, alkuaan suullisista ja myöhemmin tekstuaalistetuista aineistoista lukea ihmisen ruumiillista kokemusta sekä suhtautumista muuhun elolliseen ja elottomaan ympäristöön ja rajatussa mielessä myös näiden entiteettien suhdetta ihmiseen. Viime kädessä siis sitä, miten ihminen on näiden ajatellut itseensä suhtautuvan ja miten tätä katsovan. Tämä on uusi näkökulma siinä tilanteessa, jossa ihmisen on välttämätöntä alkaa suhtautua elinympäristöihinsä ja muihin lajeihin näiden näkökulman huomioiden.
Esitelmät, työpajat
Seppä, Tiina. Lyyrinen kansanrunous aistimisen ja piittaamisen mediana. Esitelmä Kulttuurintutkimuksen päivillä, Turku 19.12.2025 https://sites.utu.fi/kultut2025/wp-content/uploads/sites/1375/2025/12/Abstraktit-Kultut2025_b.pdf
Asbtrakti
Tarkastelen alustuksessani aistimisen välittäjänä suullisen perinteen arkistoitua aineistoa, lähinnä lyyristä kansanrunoutta. Ajattelen kansanrunouden tässä esimodernina (ja myös jälkimodernina) mediana, joka on tarjonnut aineksia ja foorumin ilmaisuun, kokemiseen, tuntemiseen ja aistimiseen suullisena perinteenä eläessään ja tekee niin myös kirjalliseksi tultuaan, mutta toisenlaisessa kontekstissa. Tutkin lokakuussa alkavassa Koneen Säätiön rahoittamassa hankkeessani ”Kuljeskelua metsissä” ihmisen ja metsän suhteita erityisesti suullisen perinteen arkistodiversiteetissä, mutta tällä hetkellä olen perehtynyt ympäristösuhteisiin pääasiassa etnografisen aineiston avulla DigiFREN-hankkeessa, jossa digitaalisten laitteiden rooli ja välittäjyys ovat tarkastelun kohteena. Tällä hetkellä ajatteluttavat hoivan sommittumat soilla – laajennettuna digitaalisiin ympäristöihin esimerkiksi somekuvien muodossa. Toivoisin voivani laajentaa hoivan eli piittaamisen teoreettista(kin) pohdintaa suullisen perinteen arkistoaineistoon ja tarkastella myös aistimisen ulottuvuutta siinä. Kansanrunoudessa on paljon lajienvälistä hoivaa ja
empatiaa, ja niissä myös ainakin haistetaan, maistetaan ja tunnustellaan, katsotaan ja kuunnellaan. Pohdin siis esimerkiksi seuraavia kysymyksiä: Millaisia aistiympäristöjä metsärunot ilmaisevat ja kenen näkökulmasta? Tai työryhmäkutsun tekstiä mukaillen: miten kansanrunoaineistot välittävät, muokkaavat, vaimentavat tai laajentavat
aistimista, tai onko niillä sellainen ulottuvuus? Millaiseen aistimiseen ja ymmärtämiseen ne kutsuvat? Millainen ”media” kansanrunous on? Millaisia piittaamisia, huolenpidon ja hoivan sommittumia muotoutuu suullisen perinteen soilla ja metsissä?
Seppä, Tiina ja Kainulainen, Pauliina. Työpaja Kulje kuusta kuunnellen – kansanperinteestä ja haltioitumisesta. Luopumisen lumo. Kohtuus vaarassa -seminaari 10, Koli, Lieksa 11.10.2025 https://www.kohtuusvaarassa.com/luopumisen-lumo-kohtuus-vaarassa-10-kansalaisseminaari/