Usein toistetun kertomuksen mukaan Suomeen 1990-luvun laman myötä ilmaantunut ruoka-apu oli tarkoitettu väliaikaiseksi. Sen ei nähty sopivan pohjoismaisen hyvinvointivaltion eetoksen. Viime vuosina tätä kertomusta on kerrottu entistä vähemmän. Sen sijaan ruoka-avun kerrotaan taistelevan köyhyyttä, osattomuutta ja ruokahävikkiä vastaan. Ruoka-avun oikeutus suomalaisessa yhteiskunnassa on muuttunut: Väliaikainen hätäapu on kehystetty uudelleen sosiaaliseksi ja ekologiseksi innovaatioksi.

Tämä uusi kehys on kuitenkin kestämätön: Hävikkiperustainen ruoka-apu muuttaa ruokahävikin köyhien auttamisen resurssiksi ja köyhät ihmiset hävikin vähentämisen välineiksi. Hävikkiperustaisen ruoka-avun vaarana on, että ratkaisujen sijaan vakavat yhteiskunnalliset ja ympäristöongelmat vakiinnutetaan ja sementoidaan.

Utopioita ruokajonosta -hanke etsii toisenlaista ruoka-avun tulevaisuuden tarinaa. Voisiko avun ajatella toisin – tai jopa pois? Kysymys on ajankohtainen ja vaikea aikana, jona kriisit ovat kasvattaneet ruoka-avun tarvetta, tuoneet sen piiriin uusia ihmisryhmiä ja nostaneet sen jälleen otsikoihin. Hanke ei pysähdy näiden uhkien analyysiin, vaan tähyää parempaan tulevaisuuteen.

Utopioita ruokajonosta -hankkeessa tutkimme ruoka-avun parissa nyt ja tulevaisuudessa toimivien tahojen sekä ruoka-apua tarvitsevien ihmisten utopioita. Kysymme millaiseksi he hahmottelevat ruoka-avun hyvän tulevaisuuden, ja pohdimme mitä nämä visiot kertovat ruoka-avusta tässä ajassa ja yhteiskunnassa. Onko ruoka-apu tullut jäädäkseen vai onko sen parissa toimivilla yhä kykyä tai tahtoa mielikuvitella se nykyisessä laajuudessaan tarpeettomaksi, ja mitä tällainen muutos vaatisi?

Utopioita ruokajonosta -hanke uudistaa laadullisen, moniäänisen aineiston analyysin keinoin ajankohtaista yhteiskunnallista ja tieteellistä keskustelua ruoka-avusta ja osallistuu teoreettiseen keskusteluun tulevaisuuden kuvittelun yhteiskunnallisesta merkityksestä ja utopioiden menetelmällisestä käyttövoimasta.