Venäjän kielen käytännöllinen kielioppi

Seuraavassa ovat isot ja pienet kyrilliset kirjaimet ja suluissa niiden suomalaiset vastineet. Suluissa olevat merkit esittävät suomalaisen käytännön mukaista siirtokirjoitusta eli translitterointia.

A a (a) Б б (b), В в (v) Г г (g) Д д (d) E e (je) Ё ё (jo)

Ж ж (ž), З з (z) И и (i) Й й (j) К к (k) Л л (l) М м (m)

Н н (n) O o (o) П п (p) Р р (r) С с (s) T т (t) У у

(u) Ф ф (f) Х х (h) Ц ц (ts) Ч ч (tš) Ш ш (š)

Щ щ (štš) Ы ы (y) Э э (e) Ю ю (ju) Я я (ja) ь (’ ) ъ(’’)

Aakkosten joukossa on kaksi merkkiä, ь (pehmeä merkki) ja ъ (kova merkki), jotka eivät vastaa äännettä vaan ääntämistapaa. Jos esimerkiksi suomalaiseen palo-sanaan lai-tetaan keskelle toinen näistä merkeistä, palьo tai palъo, se lausutaan vastaavasti /pal’jo/ tai /paljo/. Pehmeä merkki nimensä mukaan tekee edellisestä konsonantista liudentu-neen. Sen myötä sanan merkitys muuttuu: кон kon ’pelikierros’, конь kon’ ’hevonen’ (vrt. suomen murt. koni)