Kotoutua vai palata? Ukrainalaiset pakolaiset, suojelupolitiikka, tavoitteet ja tulokset Pohjoismaissa
Rahoittajat
Päärahoittaja
Johtajat
Venäjän täysimittainen hyökkäys Ukrainaan helmikuusta 2022 lähtien on johtanut Euroopan suurimpaan muuttoliikkeeseen toisen maailmansodan jälkeen. Euroopan (lyhyen aikavälin) ratkaisu on ollut tarjota sotaa pakeneville ukrainalaisille väliaikaista kollektiivista suojelua massiivisen pakolaisvirran hallitsemiseksi. Kuitenkin alkujärkytyksen jälkeen ja sodan pitkittyessä nousee väistämättä esiin kysymys siitä, pitäisikö ukrainalaispakolaisten oleskelua isäntämaissa tarkastella lyhyen vai pitkän aikavälin näkökulmasta – sekä päättäjien että ukrainalaisten itsensä kannalta.
Tässä hankkeessa tarkastelemme dynamiikkaa seuraavien tekijöiden välillä: (1) kansalliset kotouttamis- ja paluupolitiikat, (2) ukrainalaispakolaisten kokemukset ja toiveet sekä (3) tämän ryhmän todelliset paluu- ja kotoutumistulokset – ja kuinka nämä dynamiikat kehittyvät vuosina 2022–2025. Tutkimme tätä dilemmaa ja sen dynaamista vuorovaikutusta vertailevien ja pitkittäisten analyysien avulla neljässä Pohjoismaassa (Norja, Tanska, Ruotsi ja Suomi). Hyödynnämme sekä laadullisia että määrällisiä aineistoja ja menetelmiä, kuten politiikka-analyysejä, ukrainalaispakolaisille tehtyjä haastatteluja ja kyselyjä sekä Pohjoismaiden rekisteriaineistojen tilastollisia analyysejä.
Pääsenkö koskaan kotiin? Palaavatko he koskaan? Nämä kysymykset koskettavat pakolaisten ja isäntämaiden päättäjien yhteistä ydindilemmaa. Näkevätkö sotaa pakenevat ukrainalaiset oleskelunsa isäntämaissa lyhyt- vai pitkäaikaisena? Ja viittaavatko isäntävaltioiden politiikat lyhyt- vai pitkäaikaiseen kotouttamisnäkökulmaan? Ovatko kotoutuminen isäntämaahan ja paluu kotimaahan käytännössä toisensa poissulkevia vaihtoehtoja? Mitkä ovat erilaisten politiikkojen – joko kotoutumista tai paluuta suosivien – seuraukset ja vaikutukset niin yksilölle kuin isäntäyhteiskunnallekin?