Miia Kuha

Työskentelen teologian osastolla kirkkohistorian oppiaineessa ”Luterilaiset maskuliinisuudet 1517-1937” -tutkimushankkeessa. Oma tutkimukseni hankkeessa keskittyy 1600- ja 1700-lukujen Suomeen ja laajemmin Ruotsin valtakuntaan. Tarkastelen mieheyden normeja ja ihanteita sekä avioitumisen käytäntöjä varhaismodernin ajan pappisperheissä. Olen aiemmassa tutkimusprojektissani tarkastellut paikallisseurakuntien pappien vaimoja, ja nykyisessä hankkeessa käännän katseeni pappeihin aviomiehen ja isän rooleissa sekä näitä rooleja koskeviin normeihin, ihanteisiin ja arjen käytäntöihin.

Väittelin vuonna 2016 pyhäpäivien vietosta 1600-luvun Savon seurakuntayhteisöissä, ja minulle on vuonna 2023 myönnetty kulttuurihistorian dosentin arvo Jyväskylän yliopistosta. Olen tutkinut varhaismodernin ajan kontekstissa myös pappien urakehitystä sekä papiston ja paikallisyhteisöjen suhdetta, itäsuomalaisia suurperheitä sekä papinleskien toimijuutta. Lisäksi olen tutkinut suomalaisen ja ruotsalaisen varhaismoderniin aikaan keskittyneen historiankirjoituksen historiaa 1800- ja 1900-luvuilla. Käytän tutkimukseni lähteinä pääasiassa ruumis- eli hautajaissaarnoja, alioikeuksien pöytäkirjoja eli tuomiokirjoja, seurakuntien tarkastuspöytäkirjoja sekä anomuskirjeitä.

Tutkimukseni on liikkunut kulttuuri-, sosiaali- ja kirkkohistorian rajapinnoilla. Punaisena lankana tutkimustyössäni ovat kulkeneet uskonnollisiin käsityksiin ja normeihin liittyvät kysymykset sekä yhteiskunnan muutosten ja jatkuvuuksien tarkastelu reformaation jälkeisinä vuosisatoina erityisesti mikrohistoriallisten tapaustutkimusten kautta. Olen kiinnostunut siitä, miten uskonnolliset, yhteisölliset ja yhteiskunnalliset normit vaikuttivat perheiden ja yhteisöjen arkielämään sekä miten niitä omaksuttiin, muokattiin ja torjuttiin.