Suomalaisen sovittelun tila ja mahdollisuudet (SUSTIMA), 2020-2022

Hankkeen taustaa

Suomalainen sovittelun ja vaihtoehtoisen riidanratkaisun kenttä on kehittynyt voimakkaasti 2000-luvulla. Suomessa toimii satoja sovittelun ammattilaisia ja tuhansia vapaaehtoissovittelijoita. Ala on voimakkaasti kehittynyt ja ammattimaistunut sitten vuoden 2006, jolloin laki rikosten ja eräiden riita-asioiden sovittelusta tuli voimaan (esim. Poikela 2010). Kehityksen taustat ovat 1980-luvulla, jolloin moderni sovitteluliike sai jalansijaa Suomessa ja muissa pohjoismaissa (Ervasti 2018).

Sovittelutoiminnan kasvu on merkinnyt myös kentän erikoistumista ja fragmentoitumista: Kehitys sovittelun eri osa-alueilla on edennyt erilaisia polkuja, jotka ovat kiinnittyneet erilaisiin sovittelun traditioihin ja teoriataustoihin, erilaisiin organisaatioihin ja sovittelukentän vaikuttajiin (Ervasti & Nylund 2014; Pohjonen 2001; Poikela 2010). Sovittelun kentällä onkin tunnistettu tarve sovittelualan yhteiseen ja järjestelmällisempään kehittämiseen. Sovittelun toimijat eivät muodosta yhtenäistä ammattikuntaa eikä sovittelualan ‘infrastruktuuria’ ole toistaiseksi kehitetty järjestelmällisellä yhteistyöllä. Sovittelualan rakenteiden kuten koulutuksen, laatustandardien tai eettisten periaatteiden kehittäminen on jäänyt jälkeen sovittelutoiminnan voimakkaasta kasvusta.

Hankkeen tavoitteet

Hankkeen päätavoitteena on kartoittaa suomalaisen sovittelukentän sekä vaihtoehtoisten konfliktinratkaisumuotojen tilaa ja tulevaisuuden mahdollisuuksia Suomessa. Tavoite jakautuu kahteen osaan: 1) sovittelukentän nykytilan kartoitus ja 2) kehittämistarpeiden ja -mahdollisuuksien tunnistaminen. Nämä tavoitteet jakautuvat edelleen osatavoitteisiin, joihin liittyy omat tutkimuskysymyksensä (ks. alla) Tutkimuskysymykset vastaavat tietotarvekuvauksen esityksiä.
Näiden tavoitteiden pohjalta rakennetaan hankkeen tulokset kokoava loppuraportti, jonka osana syntetisoidaan kehittämisehdotukset sovittelun ja vaihtoehtoisen riidanratkaisun kehittämiseksi jatkossa.

1. Kartoitetaan suomalaisen sovittelukentän nykytilaa ja vaihtoehtoisten konfliktinratkaisutapojen käyttöä Suomessa
1.1. Suomalaisen sovittelukentän toimijoiden ja toimivuuden tilannekartoitus
● Millaisia sovittelun ja vaihtoehtoisten konfliktinratkaisun menetelmiä on tällä hetkellä käytössä ja missä laajuudessa?
● Mikä on kullakin sovittelun osa-alueella sovittelun käytön yleisyys, tavoitteet ja haasteet?
● Mitä toimijoita sovittelun ja vaihtoehtoisen riidanratkaisun kentällä toimii, ja miten kenttä jäsentyy? Miten toimijat näkevät oman roolinsa ja yhteistyön?

1.2. Sovittelun ja vaihtoehtoisen riidanratkaisun infrastruktuurin, rakenteiden ja resurssien kuvaus:
● Mitä rakenteita sovittelujärjestelmä tarvitsee? Mitä elementtejä tähän ’infrastruktuuriin’ kuuluu?
● Onko sovitteluun liittyvä lainsäädäntö tarkoituksenmukaista ja toimivaa?
● Minkälaista sovittelukoulutusta tällä hetkellä tarjotaan eri sektoreilla ja missä laajuudessa?
● Millaisia resursseja sovittelun kentällä on käytettävissä?

2. Arvioidaan Suomen sovittelukentän kehittämistarpeita ja -mahdollisuuksia

2.1. Sovittelun kehittämistarpeiden tunnistaminen
● Millaisia kehittämistarpeita sovittelukentän toimijat näkevät sovittelun eri alueilla?
● Vastaako vaihtoehtoisen riidanratkaisun infrastruktuuri (lainsäädäntö, koulutus, resurssit) kehittyvän sovittelukentän tarpeita?
● Parantaisiko akkreditointijärjestelmän luominen sovittelun laatua?

2.2. Sovittelun ja vaihtoehtoisen riidanratkaisun menetelmien uusien sovellusalueiden tunnistaminen
● Millä uusilla alueilla sovittelun menetelmiä voitaisiin Suomessa hyödyntää?
● Mitä mahdollisuuksia on laajentaa sovittelun käyttöä yksityisoikeudellisista julkisoikeudellisiin kysymyksiin?

2.3. Oregon benchmark: tuotetaan kuvaus vaihtoehtoisten riidanratkaisun menetelmien kehityksestä Oregonissa
● Miten sovittelun ja vaihtoehtoisen riidanratkaisun kenttä on kehittynyt Oregonissa ja mitä opittavaa tästä on Suomessa?
● Miten Oregonissa on vastattu Suomessa ajankohtaisiin haasteisiin?

3. Kootaan hankkeen tulokset ja rakennetaan tutkimusaineistoon perustuva synteesi sovittelutoiminnan ja -rakenteiden kehittämisestä Suomessa.

Tutkimusmenetelmät ja -aineistot

Työ sisältää viisi vaihetta, joita määrittävät erilaiset lähestymistavat ja menetelmät : 1) Käynnistysvaihe; 2) Kirjallisuuskatsaus; 3) Haastattelut; 4) Kysely; ja 5) Synteesi- ja raportointivaihe, jossa hyödynnetään vuorovaikutteisia menetelmiä. Työn menetelmällinen painopiste on haastattelukierroksessa ja haastatteluaineistojen analyysissä. Sovittelukentän kartoitus ja hyvien kysymysten tunnistaminen on toteutetaan haastatteluilla, joiden avulla voidaan toteuttaa kohdennettu kysely pidemmälle strukturoituine kysymyksineen.