Temppurata vai kaikkien turva? – selviytymisen strategiat ja uudet eriarvoisuuden rakenteet murenevassa hyvinvointivaltiossa

Temppurata vai kaikkien turva -hanke syventyy 2020-luvun hyvinvointivaltiossa luovimiseksi rakentuviin strategioihin, yhteenliittymiin ja oppimiseen. Hankkeen lähtökohta on huomio siitä, että julkisen vallan vastuu palvelujärjestelmästä eriytyy sen tosiasiallisesta kyvystä ja halusta varmistaa kaikkien yhdenvertainen pääsy heille kuuluviin oikeuksiin ja palveluihin.

Hankkeessa kysytään, millaista hallinnollis-oikeudellista lukutaitoa hyvinvointivaltiossa toimiminen vaatii 2020-luvulla, minkälaisia selviytymisen strategioita palveluiden käyttäjät kehittävät ja oppivat, ja minkälaisia uusia eriarvoisuuksia hyvinvointivaltion mureneminen tuottaa. Teoreettisesti hanketta läpileikkaa toimijuuden käsite.

Hanke koostuu viidestä hyvinvointivaltion toimintakenttiä eri suunnista lähestyvästä empiirisestä osatutkimuksesta, aihetta esitystaiteen keinoin työstävästä nykynukketeatteriteoksesta sekä hankkeen tieteellistä ja taiteellista empiriaa teorian ja aikaisemman tutkimuksen kanssa keskusteluttavasta yhteiskuntateoreettisesta synteesistä.

Osatutkimus 1: Espanjankieliset naiset hyvinvointipalvelujen asiakkaina (Mervi Leppäkorpi)

Osatutkimus 2: Nuorten aikuisten toimijuus ja resurssit kuntoutuspsykoterapiaan hakeutuessa (Meri Taivainen)

Väitöskirjatutkija Meri Taivainen tutkii 18-29-vuotiaiden korkeakouluopiskelijoiden kokemuksia Kelan kuntoutuspsykoterapiaprosessista. Erityinen kiinnostus kohdistuu hakijoiden resursseihin ja toimijuuteen heidän etsiessään terapeuttia.

Osatutkimus 3: Muistisairaiden läheiset epävirallisina edunvalvojina (Sanna Ryynänen)

Yliopistonlehtori Sanna Ryynäsen toteuttamassa osatutkimuksessa tutkitaan muistisairaiden henkilöiden työikäisten omaisten ja muiden läheisten kokemuksia muistisairaan henkilön rinnallakulkijana ja ”epävirallisena edunvalvojana” toimimisesta sosiaali- ja terveyspalveluissa. Tutkimus keskittyy erityisesti palveluihin pääsyyn liittyviin kokemuksiin sekä palvelujärjestelmässä toimimisen edellyttämiin tietoihin ja taitoihin.

Osatutkimus 4: Pitkäaikaissairaiden läheisten itseorganisoituvat vertaistukiryhmät (Teppo Eskelinen)

Yliopistonlehtori Teppo Eskelisen osatutkimuksessa analysoidaan verkkopohjaista itseorganisoituvaa vertaistukea. Keskeinen kysymys on, millaisia merkityksiä vertaistuki saa rapautuvassa hyvinvointivaltiossa ja ennen kaikkea se, miten oikeuksien vaatiminen ja palvelujärjestelmässä pärjääminen muodostuvat osaksi vertaistuen merkitystä ja itseymmärrystä.

Osatutkimus 5: Vanhemmat koulujen sisäilmakamppailijoina (Pia Lundbom)

Pia Lundbomin osatutkimuksessa tarkastellaan vanhempien aktiivisuutta heidän lastensa sisäilmaongelmaisiin koulurakennuksiin liittyen. Keskiössä ovat kysymykset siitä, millaisia merkityksiä aktiiviset vanhemmat liittävät toimintaansa, millaisia vaikuttamisen keinoja käytetään ja millaista osaamista toiminta kaikkinensa vaatii.