Tutkimukset osoittavat, että useimmissa Euroopan maissa perinteinen uskonnollisuus on heikentynyt erityisesti 1960-luvulta lähtien (ja sittemmin myös muualla lähtisessä maailmassa, myös USA:ssa ja Kanadassa). 2000-luvulla tämä kehitys on ollut erityisen nopeaa. Yhä useammat ihmiset ovat jättäytyneet uskontojen ja perinteisen uskonnollisuuden ulkopuolelle tai eivät ole koskaan sosiaalistuneetkaan siihen tai kokeneet sitä tärkeäksi. Tämä näkyy vahvasti sukupolvien välillä: lähes kaikissa tutkimuksissa jokainen sodanjälkeinen sukupolvi näyttäytyy edeltäjäänsä vähemmän uskonnollisena, mikäli uskonnollisuutta mitataan perinteisillä mittareilla. Yhä useampi nuori siirtyy aikuisuuteen ilman uskontoa, josta voisi edes luopua. Tässä tutkimuksessa pureudumme tämän muutoksen ytimeen perheen näkökulmasta.

Tutkimus osoittaa, että uskonnollisuus heikentyy ennen kaikkea sukupolvien välillä, ei ihmisten ikääntyessä. Tämä tarkoittaa, että uskonnollisuuden heikentymistä näyttää ohjaavan ennen kaikkea se, mitä ihmisille tapahtuu ennen aikuisuutta, ei sen jälkeen.Tässä tutkimuksessa tarkastelemme uskonnollisuuden muutosta ja siihen vaikuttavia tekijöitä perheen näkökulmasta Mixed Method -lähestymistapaa hyödyntäen. Tutkimus pohjatuu laajaan (N=8404) määrälliseen aineistoon ja perheissä tehtyihin kolme sukupolven haastatteluihin. Ytimessä on kysymys siitä, miten uskonnollinen jatkuvuus ja katkokset perheissä muotoutuvat ja mitkä tekijät siihen vaikuttavat.

Tutkimukseen osallistuu viisi maata: Suomi, Saksa, Italia, Unkari ja Kanada, joilla kullakin erilainen uskonnollinen tausta ja traditio. Suomi edustaa tutkimuksessa maata, jossa protestanttisella kristillisyydellä ja luterilaisella kirkolla on ollut vahva rooli.

Tutkimus toteutetaan yhteistyössä seuraavien yliopistojen kanssa: Münsterin yliopisto (Saksa), Itä-Suomen yliopisto (Suomi), the Pázmány Péter Catholic University Budapest (Unkari), Torinon yliopisto (Italy) Ottawan yliopisto (Kanada).

Tutkimushanketta rahoittaa John Tempeleton Foundation.